Alkusanat:
Aloitan tämän blogin sanomalla heti, että vihaan kirjoittamista. Enhän minä nyt hyvänen aika mikään humanisti ole..?! Kotipuolessa haluavat kuitenkin kuulumisia ja blogi on hyvä tapa säilöä muistoja, joten ei kai tässä nyt sitten muukaan auta.. :/
Yläasteella parhaita kieltenosaajia palkittiin EU:n "meillä on liikaa rahaa" -matkalla Italiaan. Arpaonni ei minua suosinut ja sain lopulta päättäjäisissä lohdutuspalkinnoksi stipendinä ruotsinkielisen kirjan Bakom den blå dörren. JES! Melkein jopa luin sen kirjan kansitekstin loppuun asti. -.-'
No, Italialaiset tekivät Suomeen vastavierailun ja hyvin pian kävi selväksi, ettei heitä saa mitenkään ajoissa perille ja heillä ei ole kiire mihinkään. Lukioaikoina minäkin lähdin omakustannereissulla viikoksi Milanoon yhdeksän muun lukiokaverin kanssa. Tältä matkalta palattuani totesin vanhemmilleni: "Seuraavan kerran kun minä lähden ulkomaille, niin minä menen kyllä Saksaan!" Saksalaiset kun ovat tunnetusti täsmällisiä ja tehokkaita..
Yliopistossa hain ensimmäisenä vuotena vaihtoon Mannhaimiin, jonne en kuitenkaan päässyt. Toisen vuoden alussa aukesi uusi haku ERASMUS -jämäpaikoille, pistin hakemuksen vetämään ja tässä sitä nyt sitten ollaan!
-lähellä paikkaa Stuttgart, Baden-Württemberg
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti